Istanbulin matka sujui todella mukavasti ja jäin siellä n. 2 viikkoa.
WFDYS -leirillä oli yhteensä n. 100 ihmistä, n. 50 erilaista maita maailmasta. Oli mielenkiintoista nähdä ja tutustua erilaisia ihmisiä. :)
Huvittavin kokemus oli, että leirin alueella oli niin kuin vankila, sillä leirintä alueelta ei saanut lähteä ilman turkkilaista vetäjää. Oli sellainen kunnon aitta, joissa oli vartijoita. Meistä oli todella hölmöä, sillä me olemme kaikki aikuisia. Alkoholin käyttö oli myös kiellettyä, johtuen alueen säännöistä.. Siitä huolimatta saimme olla "lapsia" yö paossa, että karattiin ylittämällä aittaa, juostiin ja loput voitte vain arvata... :D
Ärsyttävintä oli, että siellä naisen asema on huonompi kuin täällä pohjoismaalla, miehet eivät kunnioita naisia ihan tarpeeksi. Ensimmäisessä leiripäivässä mentiin uimaan ja siellä oli täynnä turkkilaisia miehiä uimassa. (Siellä oli vain pari tyttöä, naisia ei näkynyt missään vedessä..) Miehet koskettelivat tahallaan meitä naisia ja vetäjät huusivat niitä miehiä pois. Huhh.. Onneksi kävi vain kerran ja loppujen lopuksi sujui hyvin.
Kuurojen 17. maailmankongressia on mielenkiintoista seurata, siellä oli monta erilaisia luentoja. Minulla oli huono tuuri, sillä minulle iski paha ripuli, että voimani oli ihan loppu.
Mieleenpainuvin luettelon aihe oli Pohjois-Korean kuurojen liitto. Silloin luetteloija kertoi, miten on kuurojen liitto perustettu, yms. Sitten oli kysynnän aika ja sanottiin, ei saatu kysyä muista asioita kuin vain kuurojen liitoista. Siitä huolimatta ihmiset kysyivät muista asioita. Luetteloija ei ollut niin mielissään. Kerran yksi henkilö kysyi, että tapaako Pohjois-Korealaiset Etelä-Korealaisia? Sitten luetteloija piti tauon.... Silloin tunnelma oli todella outoa ja jännittävää! Lopulta hän vastasi, että nythän voidaan tavata. Sen jälkeen he ottivat yhteiskuvia yms. Silloin on mielenkiintoista nähdä, miten he tapasivat ensimmäistä kertaa. Outoa!
Kuvat saavat kertoa enemmän millaista tunnelmaa siellä oli!
WFDYS -leirillä oli yhteensä n. 100 ihmistä, n. 50 erilaista maita maailmasta. Oli mielenkiintoista nähdä ja tutustua erilaisia ihmisiä. :)
Huvittavin kokemus oli, että leirin alueella oli niin kuin vankila, sillä leirintä alueelta ei saanut lähteä ilman turkkilaista vetäjää. Oli sellainen kunnon aitta, joissa oli vartijoita. Meistä oli todella hölmöä, sillä me olemme kaikki aikuisia. Alkoholin käyttö oli myös kiellettyä, johtuen alueen säännöistä.. Siitä huolimatta saimme olla "lapsia" yö paossa, että karattiin ylittämällä aittaa, juostiin ja loput voitte vain arvata... :D
Ärsyttävintä oli, että siellä naisen asema on huonompi kuin täällä pohjoismaalla, miehet eivät kunnioita naisia ihan tarpeeksi. Ensimmäisessä leiripäivässä mentiin uimaan ja siellä oli täynnä turkkilaisia miehiä uimassa. (Siellä oli vain pari tyttöä, naisia ei näkynyt missään vedessä..) Miehet koskettelivat tahallaan meitä naisia ja vetäjät huusivat niitä miehiä pois. Huhh.. Onneksi kävi vain kerran ja loppujen lopuksi sujui hyvin.
Kuurojen 17. maailmankongressia on mielenkiintoista seurata, siellä oli monta erilaisia luentoja. Minulla oli huono tuuri, sillä minulle iski paha ripuli, että voimani oli ihan loppu.
Mieleenpainuvin luettelon aihe oli Pohjois-Korean kuurojen liitto. Silloin luetteloija kertoi, miten on kuurojen liitto perustettu, yms. Sitten oli kysynnän aika ja sanottiin, ei saatu kysyä muista asioita kuin vain kuurojen liitoista. Siitä huolimatta ihmiset kysyivät muista asioita. Luetteloija ei ollut niin mielissään. Kerran yksi henkilö kysyi, että tapaako Pohjois-Korealaiset Etelä-Korealaisia? Sitten luetteloija piti tauon.... Silloin tunnelma oli todella outoa ja jännittävää! Lopulta hän vastasi, että nythän voidaan tavata. Sen jälkeen he ottivat yhteiskuvia yms. Silloin on mielenkiintoista nähdä, miten he tapasivat ensimmäistä kertaa. Outoa!
Kuvat saavat kertoa enemmän millaista tunnelmaa siellä oli!
